OTTAWA –
Nähtäväksi jää, hymyilevätkö presidentin irlantilaiset silmät Ottawassa tällä viikolla, mutta Joe Biden ja Justin Trudeau kohtaavat melkein varmasti miellyttävämmän yhdessä kuin Yhdysvaltain johtajan viimeinen vierailu pohjoisen naapurinsa luona.
On kulunut melkein viisi vuotta siitä, kun Donald Trump lensi La Malbaieen, Queeniin, G7-huippukokoukseen – tapaamiseen, jota myöhemmin luonnehdittiin “sekavaksi”.
Neuvottelut tiivisti mieleenpainuva kuva silloisen Saksan liittokanslerin Angela Merkelin viralliselta Instagram-tililtä.
Kuvassa Trump istuu pöydän toisella puolella kädet ristissä ja katselee häntä ympäröiviin puoliksi virnistettynä. Häntä päin nojaa vastakkaiselta puolelta ankara Merkel, jonka kädet ovat litteinä valkoisella pöytäliinalla, ja Ranskan presidentti Emmanuel Macron, joka näyttää kiinnittävän Trumpin huomion. Japanin silloinen pääministeri Shinzo Abe on ruudun keskellä kädet ristissä rintakehän päällä.
Trudeau ei ole vangittu valokuvaan. Mutta Trumpin mukaan juuri Kanadan pääministerin kova keskustelu kaupasta päätöslehdistötilaisuuden aikana aiheutti huippukokouksen hauraan konsensuslausuman hajoamisen vain tunteja asiakirjan allekirjoittamisen jälkeen.
Presidentti sai kuulla Trudeaun puheen lentokoneestaan ja alkoi twiitata.
Hän sanoi twiitissä, että “Justinin lehdistötilaisuudessa antamien väärien lausuntojen perusteella” ja Kanadan “valtavien” tullien vuoksi hän ei enää kannattaisi tiedonantoa. Toisessa twiitissä hän kutsui pääministeriä “sävyiseksi ja lempeäksi”.
Presidentit ovat matkustaneet pohjoiseen Washington DC:stä 100 vuoden ajan.
Ja nuo oleskelut ovat osoittautuneet ikimuistoisiksi monista muista syistä kuin sosiaalisen median myrskyistä, tarjoten kaikkea kertovista välähdyksistä suhteen tilasta spontaaneihin leipomovierailuihin.
Vuoden 1985 Shamrock-huippukokous pidettiin Quebec Cityssä, jossa silloinen presidentti Ronald Reagan, silloinen pääministeri Brian Mulroney ja heidän vaimonsa lauloivat harmoniassa kappaleen ”When Irish Eyes Are Smiling”.
Tuolloin Time-lehden artikkeli kutsui sitä “poliittista teatteria, joka ei niinkään lavastettu kansainvälisten ongelmien ratkaisemiseksi, vaan sellaisen ilmapiirin luomiseksi, joka suotuisa niiden ratkaisun etsimiseen”.
Mutta Mulroney sanoi, että se merkitsi “uutta aikakautta suhteissa” maiden välillä, kun he keskustelivat mantereen turvallisuudesta ja kaupasta. Kolme vuotta myöhemmin hän ja Reagan allekirjoittivat Yhdysvaltain ja Kanadan välisen vapaakauppasopimuksen, joka oli NAFTA:n edeltäjä.
Melkein 20 vuotta sen jälkeen George W. Bushin ensimmäinen virallinen kahdenvälinen vierailu tuli pakkasen vastaanotolla.
Bush oli juuri valittu uudelleen presidentiksi, ja hän oli toisen kautensa aattona, kun hän tapasi silloisen pääministerin Paul Martinin Halifaxissa joulukuussa 2004.
Mielenosoittajat reunustivat parlamenttikukkulan ympärillä olevia katuja ilmaistakseen vastustavansa Yhdysvaltain hyökkäystä Irakiin.
Tämä sai Bushin vitsailemaan lehdistötilaisuudessa: “Haluan kiittää kanadalaisia, jotka tulivat heiluttamaan kaikilla viidellä sormella heidän vieraanvaraisuudestaan.”
Yhdysvaltain Kanadan suurlähetystö listaa kymmeniä presidentin vierailuja vuoteen 1923 asti, jolloin Warren G. Harding osallistui vastaanotolle Vancouverissa – vaikka Yhdysvallat tunnusti Kanadan “itsenäiseksi valtioksi, jolla on itsenäinen hallinta ulkosuhteissaan” vasta helmikuussa 1927.
Franklin Roosevelt oli säännöllisesti rajan pohjoispuolella ollessaan soikeassa toimistossa, vaikka monet näistä pysähdyksistä oli tarkoitettu lomailemaan Campobellon saarella.
Toisen maailmansodan aikana Roosevelt ja Britannian pääministeri Winston Churchill matkustivat kahdesti Quebec Cityyn ns. ensimmäinen Quebec-konferenssi ja toinen Quebec-konferenssi.
Roosevelt Papersin mukaan silloinen presidentti ehdotti paikkaa elokuun 1943 kokoukselle, koska “Quebec tarjosi ihastuttavan ilmaston ja sopivien ja mukavien majoitustilojen edut historiallisessa linnoitteessa ja Chateau Frontenacissa.”
Vaikka tuolloinen pääministeri William Lyon Mackenzie King oli isäntä, hän ei osallistunut moniin tärkeimpiin kokouksiin.
Pierre Trudeaun toimikausi osui samaan aikaan viiden eri presidentin toimikauden kanssa.
Heidän joukossaan oli Richard Nixon, joka, kuten myöhemmin paljastetaan, ei ollut erityisen ihastunut silloiseen pääministeriin: hänen Oval Office -keskustelunsa surullisen kuuluisissa nauhoissa Nixon viittasi “tähän paskiaiseen Trudeauhun” chatissa valtionkassansa kanssa. sihteeri.
Se ei ehkä ole eniten siteerattu Nixonin vitsaus Trudeausin suhteen. Vuoden 1972 osavaltion illallisella hän paahtoi vanhimman Trudeaun pojalle Justinille, joka oli tuolloin pieni vauva, ja kutsui häntä “Kanadan tulevaksi pääministeriksi”.
Lähihistoriassa Barack Obaman julkkisstatus jätti pysyvän vaikutuksen useampaan kuin yhteen Ottawan keskustan konditoriamyymälään.
Entisen presidentin ensimmäinen virallinen vierailu toiseen maahan tuli helmikuussa 2009, ja siihen sisältyi yllätyskävely Ottawan ByWard Marketin läpi.
Siellä hänelle annettiin BeaverTail-niminen leivonnainen, jonka päällä oli O-kirjaimen muotoista kermavaahtoa, ja hän osti Le Moulin de Provincesta vaahteranlehden muotoisia keksejä.
“Ajattelin, että saisin pisteitä tyttäriltäni”, Obama sanoi poimiessaan punavalkoisia keksejä.
Ja jos hän haluaa, hänen entinen varapresidenttinsä voi vielä tällä viikolla saada käsiinsä nyt kuuluisat Obaman keksit.
Tämä The Canadian Pressin raportti julkaistiin ensimmäisen kerran 23. maaliskuuta 2023.
Sumber :